Unelmista tekoihin: Japnit Ahuja

Japnit aloitti koodaamalla verkkosivustoja harrastuksena ja eteni siitä Go Girlin lanseeraamiseen ja AI-startupin johtoon. Hän muutti varhaiset esteet muutoksen polttoaineeksi. Hänen matkansa todistaa, että intohimo, sinnikkyys ja tarkoitus voivat muuttaa teknologia-alan maisemaa – ja voimaannuttaa seuraavan sukupolven tyttöjä STEM-aloilla.

Varhaisen kannustuksen voima

Japnitin kasvaessa hänen isällään oli keskeinen rooli hänen STEM-matkallaan. Kannustamalla häntä tavoittelemaan teknologia-alaa isä haastoi kulttuurisia odotuksia taustalla. Yhteisössä, jossa tyttöjä harvoin kannustettiin tavoittelemaan uria STEM-aloilla, isä antoi Japnitille luvan unelmoida yli perinteisten sukupuoliroolien.

K: Milloin kiinnostuit teknistieteellisestä alasta ensimmäisen kerran?

Kun olin yksitoista, isäni näytti minulle Facebookin lähdekoodin. Sinä päivänä koin kaksi elämää mullistavaa oivallusta. Ensinnäkin olin hämmästynyt huomatessani, että punaiset ja siniset koodirivit voivat ulottua Tyynenmeren yli ja yhdistää minut tätiini maailman toisella puolella. Toiseksi ymmärsin, että teknologia ei ollut vain näyttöjä ja sovelluksia, vaan se oli kieli, joka voi muovata ideoitani.

K: Oletko koskaan harkinnut tai seurannut eri polkua STEM-alojen ulkopuolella? Jos näin on, mikä veti sinut takaisin?

Kyllä, monesti. Koska olin ainoa tyttö tietokonekerhossani, tunsin usein itseni ulkopuoliseksi, ja ilman minulta näyttävää roolimallia epäilin, kuulunko todella teknologia-alalle. Puhuin harvoin, sillä pelkäsin, että sanojani ei kuunneltaisi. Tietokonekerhon olisi pitänyt olla täynnä mahdollisuuksia, mutta monet niistä olivat ulottumattomissani. Delhissä asuminen tarkoitti, etten saanut matkustaa yksin, ja toisin kuin miespuoliset toverini, en voinut helposti osallistua myöhäisillan hackathoneihin, yön yli kestäviin tapahtumiin tai kampuksen ulkopuolisiin kilpailuihin. Ne harvat tapahtumat, joihin onnistuin osallistumaan, saivat minut tuntemaan itseni ulkopuoliseksi. Ääneen lausumaton odotus oli, etten olisi tarpeeksi hyvä.

Tutustuin muihin STEM-aloihin, kuten biologiaan. Rakkauteni rakentamiseen veti minut kuitenkin aina takaisin.

K: Missä opit teknisiä taitoja?

Olen oppinut suurimman osan teknisistä taidoistani verkossa. Heräsin aikaisin ennen koulua vain katsellakseni tutoriaaleja ja videoita. Eniten minua viehätti teknologia-alassa tiedon avoimuus: kaikki, mitä tarvitsin oppiakseni, oli saatavilla verkossa, ja kaikki, mitä todella tarvitsin, oli kannettava tietokone ja uteliaisuus.

K: Kerro meille matkastasi Go Girlin luomiseen

Lukiossa olin usein ainoa tyttö tietokonekerhoissa tai -kilpailuissa. Joskus minut rekrytoitiin vain, jotta ryhmä näyttäisi "monimuotoisemmalta", mikä sai minut kyseenalaistamaan, olinko ansainnut paikkani, vaikka olin läpäissyt jokaisen haastattelun ja koodaushaasteen. Mahdollisuuksia oli joka puolella ympärilläni, mutta tunsin usein, etteivät ne olleet minua varten.

Yliopistossa tunne jatkui. Kävellessäni miesvaltaisiin luokkahuoneisiin kannoin mukaani stereotypioiden painoa ja hiljaista odotusta siitä, etten pärjäisi.

Go Girlin perustaminen muutti ajatukseni joukkoon kuulumisesta. Sen sijaan, että olisin odottanut, että minut otettaisiin mukaan, rakensin tilan, jossa muut voivat tuntea itsensä nähdyiksi, arvostetuiksi ja voimaantuneiksi. Nykyään työskentelen Go Girlin kautta kaventaakseni tyttöjen pääsyn, edustuksen ja mahdollisuuksien kuilua STEM-aloilla. Henkilökohtaisesta tehtävästäni on nyt kasvanut organisaatio, jossa on yli 100 vapaaehtoista, jotka vaikuttavat yli 2 000 nuoreen naiseen koulutuksen ja mentoroinnin kautta. Samaan aikaan rakennan omaa AI-startupiani, jossa en vain luo teknologiaa, vaan myös otan paikkani sen tulevaisuuden muokkaamisessa.

K: Mitä neuvoja haluat antaa tytöille, jotka opiskelevat STEM-aloja?

"Sinä kuulut tänne. Älä odota lupaa ottaaksesi tilaa tai puhuaksesi: tartu mahdollisuuksiin, etsi mentoreita ja rakenna oma yhteisösi, kun ympäristö ei täysin sisällytä sinua."