Yuko Nagakura – World Coding Club- ja SHEQUALITY-järjestöjen perustaja

Yuko Nagakura oppi koodaamaan yhdeksänvuotiaana. Nyt 17-vuotiaana hän on perustanut kaksi maailmanlaajuista yhteisöä, jotka kutsuvat tyttöjä tekniikan pariin ja haastavat alalla vallitsevaa sukupuolten välistä eriarvoisuutta. Yuko lähti mukaan Logitech MX:n #WomenWhoMaster-sarjaan kertomaan innostuksestaan koodaamiseen, tavoistaan antaa palautetta itseään nuoremmille tytöille ja siitä, kuinka hänen maailmanlaajuinen yhteisönsä haastaa jopa hänen omat näkemyksensä feminismistä.

K: Kerro lapsuudestasi. Olitko perinteinen tietokonenörtti?

​Asun Japanissa ja olen japanilainen, mutta noin kuusivuotiaasta 14-vuotiaaksi asuin Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa kasvaminen tarjosi minulle paljon mahdollisuuksia, jollaisia lapset esimerkiksi Japanissa eivät ehkä olisi saaneet. Tämä on osasyy siihen, miksi halusin puolestani antaa mahdollisuuksia muille.

Olen pitänyt tietokoneista jo pienestä pitäen. Kerjäsin kahdeksanvuotiaana vanhemmiltani tietokonetta. He antoivat minulle sellaisen joululahjaksi, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kun olin yhdeksänvuotias, aloitin koodaamisen Scratch-nimisellä verkkoalustalla. Vanhempani ovat aina tukeneet minua.

K: Perustit World Coding Club -koululaisjärjestön, joka tarjoaa laadukasta ja käytännönläheistä teknologiakoulutusta nuorille tutustuttamalla heille tietojenkäsittelytieteisiin ja teknologiayrittäjyyteen. Miten varhainen kiinnostuksesi tekniikkaan vaikutti voittoa tavoittelemattoman järjestön perustamiseen?

Yhdysvalloissa olin uppoutunut hackathoneihin, koodauskilpailuihin ja koodaustapahtumiin ja -turnauksiin, joiden ansiosta pystyin kehittämään koodaustaitojani ja harrastustani yleensä.

Kun muutin takaisin Japaniin, asiat olivat toisin. Idea World Coding Clubista sai alkunsa koulussa, kun kouluun tuli opettaja opettamaan koodausta päiväksi. Se ei ollut yhtään hauskaa!

Vuotta myöhemmin perustin World Coding Clubin erään toisen lukiolaisen kanssa, joka oli myös muuttanut Yhdysvalloista Japaniin. Ensimmäisenä järjestimme hackathonin yläkoululaisille ja lukiolaisille Japanissa. Nyt saamme ilmoittautumisia kaikkialta maailmasta. Viimeiseen hackathon-tapahtumaamme osallistui koululaisia yli 30 maasta.

K: Miten ohjaat nuorempia koululaisia?

Nuorempien koululaisten mentorointi on ollut hienointa. Viestimme heidän kanssaan suoraan hackathonien aikana Discordin ja muiden viestintämuotojen kautta. Kyseessä voi olla konkreettinen apu tai esimerkiksi vinkki, mihin suuntaan heidän kannattaisi viedä projektiaan. On ollut hienoa olla yhteydessä koululaisiin ja auttaa heitä kaikin mahdollisin tavoin.

K: Onko sinulla ollut mentori?

Kyllä. Kyseessä ei ollut koodaaminen, mutta kun olin 13-vuotias, englanninkielisen kirjallisuuden opettajani kertoi minulle sukupuolten tasa-arvosta ja feminismistä kirjallisuudessa. Hän oli itsekin feminismin puolestapuhuja. Hänen oppituntinsa herättivät kiinnostukseni aktivismiin. Uskon, että tavallaan hän auttoi minua luomaan feminismiä edistäviä yhteisöjä, kuten World Coding Clubin ja SHEQUALITYN.

K: Mikä on SHEQUALITY ja miksi perustit sen?

SHEQUALITY on verkkoalusta, jolla naiskirjoittajat ympäri maailmaa julkaisevat feminismiä maailmanlaajuisesta näkökulmasta käsitteleviä artikkeleita. Olemme juuri saavuttaneet 100 artikkelin virstanpylvään!

Kaikki alkoi, kun muutin Yhdysvalloista takaisin Japaniin. Huomasin, että feminismi ja sukupuolten tasa-arvo oli täällä monella tapaa erilaista – sekä hyvässä että huonossa mielessä. Kiinnostuin huomaamistani eroista, joten aloin pitää päiväkirjaa näkemästäni.

Sitten aloin 15-vuotiaana käydä verkkokoulua. Yhtäkkiä luokkatoverini olivat kotoisin eri puolilta maailmaa. Meidän piti kaikkien kirjoittaa itsestämme esittely, ja kirjoitin omassani, että yksi kiinnostuksen kohteistani on feminismi. Muutama muu koululainen otti minuun yhteyttä ja sanoi, että se oli siistiä. Se sai minut ajattelemaan, että ehkä voisin tehdä päiväkirjastani oikean alustan ja kutsua mukaan muitakin tyttöjä. Silloin perustin SHEQUALITYN. 

Alkuperäiseen ryhmään kuului kuusi tyttöä eri paikoista. Sitten muutkin artikkeleita lukeneet tytöt sanoivat haluavansa liittyä mukaan, joten jatkoimme tiimin laajentamista. Nyt meillä on kirjoittajia kaikista asutuista maanosista.

K: Vaikuttaa siltä, että aloitit SHEQUALITYN muuttaaksesi maailmaa, mutta onko se muuttanut sinua?

Yhdysvalloissa on yhdenlaista feminismiä. Se on tarkoitettu kaikille. Miehetkin voivat olla feministejä, ja se oli ainoa käsitykseni asiasta. Mutta sitten eräs tyttö Costa Ricasta kirjoitti artikkelin, joka sai minut ymmärtämään, että käsitykseni feminismistä koskee todellakin vain omaa kokemustani ja alueita, joilla olen asunut. Ymmärsin, että se, minkä tyyppistä feminismiä tietty alue tarvitsee, kuka voi olla mukana ja mitä asioita se ajaa, vaihtelee kulttuurin mukaan.

K: Minkä toivoisit olevan yleisempää STEM-alalla ja tietojenkäsittelytieteen maailmassa nykyään?

Toivon, että minun ei tarvitsisi tehdä sitä, mitä teen. Maailmassa on monia mahtavia vapaaehtoisjärjestöjä ja muita organisaatioita, jotka tekevät tarpeellista työtä. Toivon kuitenkin, että tulevaisuudessa ei tarvitse mainita erikseen, että naiset ja nuoret tytöt ovat tervetulleita teknologia-alalle.